perjantai 20. joulukuuta 2013

Salmiakkifudge





Näin joulun alla inspiroidun aina värkkäilemään joulumakeiskokeiluja. Viimejouluiset fudge- ja nougatkokeiluni olivat lähinnä farsseja -siitä huolimatta, että hankin elektronisen lämpömittarin varmistaakseni oikean lämpötilan. Nougat ei ikinä jähmettynyt ja fudgessa tein sen mokan, että kaavin kaiken massan kattilan reunoilta nuolijalla sen sijaan, että olisin vain kaatanut seoksen vuokaan ja lusikoinut kattilaan jääneen massan parempiin suihin. Fudge kiteytyi jähmettyessään ja siitä tuli lähinnä epämääräisiä karamelisoituja sokeripaloja.

Lannistuin epäonnistumisistani, enkä jaksanut sillä kertaa yrittää uudestaan. Tänä vuonna päätin oppia virheistäni, jättää liiallisen kunnianhimon ja pelata varman päälle. Löysin jääkaappiin unohtamani Saiturin Pörssistä ostetut Fazerin valkosuklaalevyt ja pohdin, mihin voisin ne käyttää. Mieleeni muistui, että aikoinaan Fudgeohjeita metsästäessäni olin törmännyt useamman kerran konstiin, jonka luvattiin viimeistään tekevän fudgesta koostumukseltaan juuri sellaista kuin pitikin. Teesi oli, että kun rouhitun suklaan lisää massaan heti kun se on saavuttanut 116 astetta, on lopputulos aika lailla taattu. Suklaaksi käy yhtä hyvin valko- kuin tummasuklaakin tai mikä tahansa makusuklaa. 


Löysin sopivasti Kotilieden sivuilta karpalo-valkosuklaafudgen (http://kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/karpalo-valkosuklaafudge) ohjeen ja hylkäsin tyytyväisenä englanninkieliset sivustot. Koska kokeilunhaluni nosti taas päätään, eikä riittäyt että noudatan orjallisesti valmiita reseptejä, piti tästäkin tehdä pari kokeilua. Ensimmäisessä versiossa karsin vain inkiväärihillon pois, enkä laittanut hunajaa koska sitä ei löytynyt kaapista. Kun tämä kokeilu onnistui loistavasti (mittarina herkkusuu-isäni) päätin vielä soveltaa vähän lisää. Muistin joku vuosi sitten Papper-lehdessä olleen turkinpippurifudgen ohjeen, jota siskoni oli valmistanut hyvällä menestyksellä. Tosin turkinpippurin maku oli ehkä liian läpitunkeva ja ajattelin, että voisin käyttää niiden sijasta miedomman makuisia kovia salmiakkikarkkeja. En löytänyt Papperin alkuperäistä, enkä mitään muutakaan itseäni miellyttävää ohjetta netistä edes ruotsinkielisiltä sivuilta, joten päätin luoda sellaisen itse Kotilieden reseptin ympärille. Karkeiksi valikoituneet lidlin Peber dropsit osoittautuivat toimiviksi tässä reseptissä. Onnistuin jo ensimmäisellä kokeilulla, ja lopputulos oli loistava! Tästä riemastuneena jaan tämän reseptin kaikille salmiakin ja fudgen ystäville, olkaa hyvät! 


Muistutan vielä: jos olet aloittelija, pelaa varman päälle ja hanki elektroninen lämpömittari. Kokkipuotien sokerimittari -nimellä myytävät laitteet olivat liian hintavia, joten itse päädyin ostamaan kinkkumittarin Chlas Ohlsonilta. Vaikka kyseinen laite onkin ensisijaisesti tarkoitettu avuksi kinkun paistamiseen, toimii se yhtä lailla tässäkin. Tärkeintä on, että laite ilmoittaa lämpötilan tarkasti numeroina. Silloin, kun hankin mittarini, ei ollut muuta edullista versiota tarjolla ja jouduin tyytymään ainoaan vaihtoehtoon. Laite toimii kyllä edelleen, mutta siitä huomaa että se on halvasti tehty. Muoviosat ovat säälittävän ohuita ja hauraan oloisia. Suosittelen siis tsekkaamaan useamman puljun, jos harkitset mittarin ostamista. Vaikuttaa siltä, että elektronisia elintarvikemittareita löytyy nykyään jo useimmista hyvin varustelluista tavarataloista monenmoisina versioina.


P.S. Huomasin, että olin tehnyt pienen virheen tähän ohjeeseen: jauhetut salmiakit lisätään vasta, kun 116 astetta on saavutettu. Pahoittelen virhettä, toivottavasti kukaan ei pilannut fudgensa koostumusta tämän takia!

          
                 Salmiakkifudge

  Ainekset:


  2 dl    Kuohukermaa
  2 dl   (Ruoko)sokeria
  2 rkl   Hunajaa (mieluiten suomalaista)
  4 rkl   Voita
  50 g    Valkosuklaata
  1 pss   Peber drops -salmiakkikarkkeja (Lidl) 
  
  Työvaiheet

  • Rouhi valkosuklaa ja murskaa salmiakkikarkit blenderillä     mahdollisimman pieneksi murskaksi/jauheeksi. Vuoraa leivinpaperilla tai öljyä kevyesti pieni suorakaiteen muotoinen vuoka.

  • Kuumenna kerma ja sokeri hitaasti samalla hämmentäen (pinnoitetussa) kattilassa. Kun seos saavuttaa kiehumispisteen, lisää hunaja ja voi. Anna kiehua hiljalleen välillä sekoittaen.

  •  Siirrä kattila levyltä välittömästi, kun mittari ilmoittaa    lämpötilaksi 116°C. Sekoita heti joukkoon jauhetut salmiakit  ja valkosuklaa samalla voimakkaasti vatkaten kunnes massa on  kutakuinkin tasaista. Kaada muodostunut paksu massa    vuokaan. Massa pitäisi olla helppo kaataa yhtenä könttinä  ilman apuvälineitä. Tasoita pinta kevyesti. Anna jähmettyä  hyvän aikaa ennen paloiksi leikkaamista. 


          Nauti itse tai paketoi lahjaksi ystävälle!


  
  
  












torstai 4. lokakuuta 2012






Helppo kasvislasagne

Olen aina pitänyt lasagnesta, mutta sen valmistaminen on tuntunut liian monimutkaiselta ja aikaa vievältä. Muutaman kerran olen keittänyt valkokastikkeen, kiehauttanut pannulla tomaattikastikkeen, kuullottanut tai pariloinut kasvikset, raastanut juuston ja sitten vielä latonut kaiken vuokaan ja paistanut koko teoksen uunissa. Tämä kaikki on tuntunut ajan, voimien ja energian haaskaamiselta. 

Eräänä kauniina päivänä päätin ruveta tekemään kokeiluja löytääkseni helpomman ja energiaa säästävän tavan valmistaa maukasta lasagnea. Lähdin siitä, että unohdan valkokastikkeen, paistinpannun ja munakoisojen itkettämisen. Herkullisessa lasagnessa nimittäin tulee ehdottomasti olla munakoisoa ja kesäkurpitsaa. Munakoisot on nykyään jalostettu niin miedoiksi, ettei niitä yleensä tarvitse itkettää kitkeryyden poistamiseksi. Itse en vielä kertaakaan ole joutunut syömään kitkerää lasagnea, vaikka en olekaan itkettänyt munakoisoja.

 Tässä reseptissä tärkeää on ennen kaikkea hauduttaa lasagnea uunissa tarpeeksi kauan!

Nyt kun vihdoinkin on aikaa ja voimia kirjoittaa, haluan ehdottomasti jakaa kanssanne tämän herkullisen ja hyvin pelkistetyn lasagnereseptin.

Per favore!


6-8 henkilölle


Iso kesäkurpitsa n. 1cm viipaleina
Iso munakoiso ohuina viipaleina
2 tölkkiä tomaattimurskaa
2 isoa valkosipulin kynttä ohuina viipaleina
2 pakettia mozzarellaa viipaloituna
suolaa
mustapippuria
Juuston jämiä raastettuna
täysjyvälasagnelevyä
Iso lasagnevuoka

Tuumasta toimeen:

° Laita uuni lämpiämään 200° asteeseen

° Sivele iso lasagnevuoka kevyesti oliiviöljyllä

° Lado vuoan pohjalle ensimmäinen kerros: 
kesäkurpitsaviipaleita, munakoisoviipaleita, tomaattikastiketta jonka päälle suolaa, pippuria ja valkosipuliviipaleita maun mukaan, sekä lopuksi mozzarellajuustoviipaleita. 

° Aseta päälle ensimmäiset lasagnelevyt. Tee vielä toinen ja    (vuoan korkeudesta riippuen) mahdollinen kolmas kerros samassa järjestyksessä aloittaen kesäkurpitsasta ja päätyen mozzarellaan.

° Viimeiseen kerrokseen on useampi vaihtoehto, itse pidän rapeasta kuoresta ja suosittelen seuraavaa:

Aseta viimeisen mozzarellakerroksen päälle loput lasagnelevyistä ikään kuin kanneksi. Ripottele päälle juustoraastetta niin, että lasagnelevyt lähes peittyvät näkyvistä. 

° Siirrä lasagne uunin pohjalle ja anna sen muhia siellä 30-45 minuuttia uunista riippuen. Jos näyttää siltä, että pinnalla oleva juusto alkaa ruskistua liikaa, tee foliosta kansi lasagnen päälle. Voit kokeilla kypsyyttä haarukalla: kun munakoisot ja kesäkurpitsat ovat pehmenneet, lasagne on valmis.












torstai 5. heinäkuuta 2012





Shampoottomuus


Viime vuoden keväällä aloin olla erittäin kyllästynyt kutisevaan päänahkaan ja kuiviin hiuksiini. Olin lukenut jostain aiemmin, ettei ihminen todellisuudessa tarvitse shampoota lainkaan. Päätin ottaa selvää asiasta.

Jonkin aikaa aiheesta tietoa etsittyäni tulin siihen tulokseen, että löytääkseni totuuden, en voi muuta kuin kokeilla shampoottomuutta. Olin jo pitkään kärsinyt kuivasta ja kutiavasta päänahasta, jota kirveli usein pesun jälkeen. Päätöstä puolsi tieto siitä, että hiusteni hyvinvoinnin lisäksi luonto kiittäisi ja kukkaroonkin jäisi pari ropoa enemmän. Minua häiritsi myös ajatus, että markkinavoimat olisivat vain kehitelleet meille tarpeen, joka ei edes ole todellinen, vaan pikemminkin haitallinen. Pyrin omassa elämässäni välttämään tällaisten yritysten ja tuotteiden tukemista. Totesin, ettei minulla ole mitään menetettävää. 

Kesäkuun lopulla päätin tehdä siirtoni ja sietää
rasvaisia hiuksia nähdäkseni totuuden. Onneksi siedin, sillä nyt minä, hiukseni ja päänahkani olemme onnellisia ja hyvinvoivia.
Ensimmäinen viikko meni ihan hyvin. En juurikaan huomannut eroa, mutta hiukset olivat päältä rasvaisemmat kuin yleensä. Parin kolmen viikon kuluttua päänahka alkoi jo tuntua likaiselta ja karstaiselta ja tuskin pystyin enää uskotella itselleni kantavani muodikasta surffikampausta päässäni. Olin kuitenkin asennoitunut kokeiluun, ja päätin vain sietää likaista oloa päänahassani. Uskon, että tuo kyseinen olotila on suurimmaksi osin psyykkistä. Aivomme ovat tottuneet tiettyyn hiustenpesutahtiin, ja varoittavat, kun olemme jäljessä aikataulusta.

Lopulta reuhkani oli sotkuinen ja haisi pahalta. Mietin, mitä asialle voisi tehdä, jos ylipäätään voisi. En aikonut luovuttaa. Uppouduin siis Googlen ihmeelliseen maailmaan. Sain tietää, että jotkut suosittelivat ruokasoodaa shampoon korvikkeeksi. Aiheesta enemmän luettuani päätin kuitenkin, etten edes kokeile. Ruokasooda on kemiallinen yhdiste, ja monien lähteiden mukaan se olisi pikemmpinkin haitallinen hiuksille ja päänahalle. 

Googlen suomen- ja englanninkielisiä sivuja tongittuani törmäsin viinietikkaan, jota jotkut käyttivät hoitoaineen tavoin. Tarkoituksena oli tehdä hiusvesi sekoittamalla viinietikkaa ja vettä toisiinsa. Tämä kuulosti tarpeeksi luonnonmukaiselta ja turvalliselta maanläheiseen korvaani.Ymmärsin myös, että nyt kun tarkoituksenani oli lopettaa shampoon käyttö, olisi minun hankittava hiusharja. En ollut käyttänyt sellaista vuosiin, enkä omistanut ainuttakaan. En yksinkertaisesti ollut tarvinnut: kemikaalit olivat hoitaneet hiusten selvittämisen puolestani ja siinä samalla latistaneet hiukseni kiiltäviksi, mutta ohuen näköisiksi. 

Aloin siis harjata hiuksiani ahkerasti ja tein silloin tällöin hiushoidon viinietikkavedestä. Lisäsin ruokalusikallisen viinietikkaa reilunkokoiseen kupilliseen vettä, kaadoin hiuksiini, annoin vaikuttaa muutaman minuutin ja huuhtelin huolellisesti. Jonkin aikaa tätä toimintaa jatkettuani hiuskuontaloni alkoi näyttää vähän uskottavammalta. Luonnostaan taipuisat hiukseni muuttuivat yhtäkkiä kauniin kiharaisiksi ja paremman näköisiksi. Aikaisemmin näin oli käynyt vain uituani luonnon vesissä. 
Kutina päänahassakin oli loppunut lähes siihen pisteeseen, kun en enää kyllästänyt päänahkaani shampoolla. Hilseily väheni, muttei loppunut kokonaan. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, miltä hiukseni tuntuivat ja näyttivät. Niitä ei enää tarvinnut laittaa sitäkään vähää mitä aikaisemmin. 

En ole koskaan ollut kovin tarkka hiusteni laittamisen suhteen. En juurikaan ole käyttänyt muotovaahtoa, lakkaa tai geeliä. Joskus juhlissa tai erityistilaisuuksissa saatoin kuitenkin hyödyntää kyseisiä tuotteita. Kun päätin kokeilla shampoon käytön lopettamista, lopetin myös kaikenlaisten ylimääräisten hiusaineiden käytön. Olen aina ollut vähän epäileväinen niiden suhteen, sillä en voi uskoa että ne tekevät ainakaan hyvää hiuksillemme, vaikka ehkä saavatkin ne näyttämään hetkellisesti paremmilta. Jos joskus olisinkin tarvinnut niitä, enää en lainkaan. Tosin jos joskus menen naimisiin, saatan suihkauttaa hieman lakkaa hääkampaukseeni.  

Olen ollut nyt vuoden ilman shampoota ja olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni. Monet asiasta kuulleet eivät ole uskoneet, kun olen kertonut peseväni hiukset pelkällä vedellä keskimäärin kolmen päivän välein. Teen edelleen silloin tällöin hiushoitoja viinietikkavedellä. Tämä saa hiukseni näyttämään kiiltäviltä ja tuntumaan pehmeiltä. 

Kun shampoota ei käytä, hiusten luonnollinen karheus tulee esiin. Siksi myös kauniit kiharat pääsevät oikeuksiinsa. Jos sinulla on luonnostasi hyvin käkkärät hiukset, suosittelen käyttämään viinietikkaa säännöllisesti hiusten aisoissa pitämiseksi. Itse pidän juuri tuosta karheudesta, sillä se saa hiukset näyttämään ja tuntumaan paksummilta.

Moni on ollut epäluuloinen asian suhteen, ehkä kokeillut muutaman viikon, mutta luovuttanut. Suosittelen kaikkia kokeilemaan, myös niitä, jotka ovat epäonnistuneet yrityksessään. Kasvattaa luonnetta, kun päättää olla välittämättä siitä, että hiukset näyttävät välillä rasvaisilta tai haisevat lähietäisyydeltä hieman kummallisilta. Usein sitä on itse liioittelevan kriittinen omien hiustensa rasvaisuuden ja ulkonäön suhteen, vaikkei vierustoveri edes huomaisi mitään. Usein olen lähipiirissäni kuullut huokauksia omien hiusten rasvaisuudesta henkilöiltä, joiden hiukset omasta näkökulmastani ovat näyttäneet hyviltä, eikä lainkaan likaisilta.

Hiukset voi saada monilla tavoin paremman näköisiksi silloin, kun ne näyttävät rasvaisilta. Yksi vaihtoehto on kietoa turbaani tai huivi kauniista kankaasta päähänsä tai käyttää hattua. Tämä toimii myös juhlissa, etenkin naisilla, sillä etiketti sallii meille tämän ilon. Myös hiusten kiinni laittaminen usein auttaa asiaa, kun epätoivo ja itseinho valtaa mielen. Boikotoikaamme edellä mainittuja tunteita, sillä ne ovat useimmiten harhaa ja ainoastaan aivoihimme syötettyjen mainoslauseiden tulosta. Muistakaamme, että olemme arvokkaita ja rakastettuja siitä huolimatta, että hiuksemme näyttävät joskus likaisilta tai housuissamme on polven kohdalla reikä.

 Luonnollisuus kunniaan!




Kuva otettu shampoon lopettamisen vuosipäivän tienoilla



sunnuntai 11. maaliskuuta 2012




          Pomodoro e mozzarella -pasta






Tämän mainion pastan imitoin silmämääräisesti Vapianon kokilta ja muunsin sitä hieman omaan makuuni sopivammaksi. Yksinkertaista, nopeaa ja edullista, mutta oikein maukasta.


Neljälle

  • 4 annosta täysjyväfusilli-pastaa
  • Tölkillinen laadukasta tomaattimurskaa / paseerattua tomaattia
  • Tujaus tomaattipyreetä (ei pakollinen)
  • 1 paketti mozzarellaa (200g)
  • 1-3 valkosipulin kynttä
  • 1 sipuli
  • Kirsikkatomaatteja pestynä ja halkaistuina
  • Oliiviöljyä paistamiseen
  • Suolaa maun mukaan
  • Päälle vastaraastettua parmesaania ja mustapippuria

  1. Valmistele raaka-aineet: viipaloi valkosipulit ohuiksi viipaleiksi, leikkaa sipuli pieniksi kuutioiksi ja mozzarella isoiksi. Raasta parmesaani.

  2. Laita pastapakkauksen ohjeen mukainen määrä vettä kiehumaan. Muista laittaa kansi päälle, se nopeuttaa veden kiehumista ja on energiatehokkaampaa. Käännä paistinpannun hella keskilämmölle.

  3. Vaikka pastan keitinvesi kiehuisi jo, aloita ensin kastikkeen teko: kuullota valkosipuli ja sipuli öljyssä keskilämmöllä. Lisää tomaattimurska / paseerattu tomaatti sekä tomaattipyree. Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa lisätä pasta keitinveteen. Anna tomaattikastikkeen kiehua, kunnes pasta on valmis. Kun pasta alkaa olla al dente, valuta se siivilässä ja jätä hetkeksi odottamaan. Ole tarkkana pastan kanssa, vahtimatta se menee helposti liian pehmeäksi.

  4. Käännä tomaattikastikkeen hella nollille. Ripottele suolaa maun mukaan ja lisää sitten mozzarella. Sekoita, kunnes juusto on tasaisesti sulanut kastikkeeseen. Nostele halkaistut kirsikkatomaatit kevyesti kastikkeen sekaan. Lisää pasta ja sekoita ainekset varovasti toisiinsa.

  5. Ripottele pasta-annokseesi sopiva määrä parmesania ja mustapippuria. Nauti!


keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Naputtelua mainoslehtisen sivulle



Triumph Gabriele ja mainoslehtisen sivulle kirjoitettu anomus, jota ei koskaan lähetetty.
Mustekasetti vetelee viimeisiään.

tiistai 28. helmikuuta 2012

Nainen: Haluatko sinäkin olla Ekojen joukossa? Hanki kuukuppi!




Kohtalontoverini naiset: luvassa on informaatiota, joka käytäntöön pantaessa tulee antamaan elämällenne aivan uuden, positiivisen suunnan. Saanko esitellä, hyvät skeptikot, käytön opettelussa jo toivonsa menettäneet, sekä muuten vain asiasta kiinnostuneet:

Kuukautiskuppi eli kuukuppi

Plussat

+ Ekologinen vaihtoehto siteille ja tamponeille: kestää käytössä useita vuosia, eikä aiheuta turhaa jätettä.

+ Taloudellinen: kertaostoksena hintava, mutta maksaa itsensä pian takaisin.

+ Huomattavasti mukavampi kuin mitkään siteet ja tamponit.

+ Ei tarvitse vaihtaa yhtä usein kuin muita kuukautissuojia.

+ Pienempi riski ylivuotamiseen. Jos kuukautiset on runsaat, kannattaa valita suurempi koko.

+ Voi käyttää myös yön yli: kuukuppia voi pitää jopa 12 tuntia putkeen, kun tamponia saa pitää maksimissaan 8 tuntia.

+ Hygieeninen: ei kuivata limakalvoja, eikä muuta emättimen kosteustasapainoa.

+ Helppo puhdistaa: desinfioimiseksi riittää, kun keität kuukuppia vedessä 5 minuuttia kuukautisten välillä.

+ Suurin osa kuukuppia kokeilleista ei vaihtaisi enää muuhun.

Oikeastaan ainut huono puoli, jonka keksin on, että kuukupin käyttö vaatii harjoittelua ja kärsivällisyyttä. Käytön oppii nopeasti, jos osaa rentoutua, ei hätäile tai ota turhia paineita. Älä siis luovuta, jos et onnistu ensimmäisellä tai toisellakaan kerralla.
Kuukuppi ei voi jumittua sisällesi, eikä se myöskään putoa sieltä pois itsekseen, kunhan se on asetettu oikein. Kuukuppi pysyy paikallaan alipaineen avulla. Tämän vuoksi sitä ei myöskään pidä riuhtoa ulos kovin ottein ilman että ensin kevyesti puristamalla (ei kynsimällä) poistaa alipaineen.

Kuten eräs myyjä totesi minulle pähkäillessäni valitsenko isomman vai pienemmän koon, kumpikin koko sopii käytännössä kenen tahansa anatomiaan. Tämä on pointti, joka on hyvä sisäistää: jos sinua hirvittää kuukupin "iso" koko, valitse pienempi (ero näiden kahden välillä on varsin pieni). Kyse on lähinnä siitä, oletko henkisesti valmis asentamaan kuukupin sisällesi. Jos olet, älä epäröi kokeilla tätä hienoa, elämääsi helpottavaa keksintöä!

Itse ostin suomalaisen Lunette -kuukupin, joka on myös valmistettu Suomessa. Maksoi hieman alle kolmekymppiä. Olen ollut tyytyväinen käyttäjä viime syksystä lähtien.

Suosikaamme suomalaista, sillä lähellä tuotettu on ekologisempaa ja turvallisempaa, kuin kaukomailta rahdattu. Ja ei, en ole töissä Lunetella, eikä minulla ole mitään tekemistä kyseisen yrityksen kanssa. Olen rehellisesti sanoen vain tyytyväinen asiakas ja haluan jakaa tämän tyytyväisyyden tunteen teidän kanssanne.

Lisätietoa Lunette-kuukupeista osoitteessa http://www.lunette.com/fi/


Matkalla häihin



Origamikirjekuoren taittelin vanhan tapettikirjan sivusta, kortissa olevaan origamisydämeen käytin vuoden 1980 Astronomy -lehden sivua.